Osa I

Angkor Watin temppelialue sijaitsee lähellä Siem Reapin kaupunkia Kambodžassa. Angkor Watin päätemppeli on Khmer-valtakunnan klassisen arkkitehtuurin huipentuma. Siitä on tullut Kambodžan symboli ja se on kuvattu maan lippuun.

Temppeli suunniteltiin ja rakennettiin alun perin 1100-luvun ensimmäisellä puoliskolla kuningas Suryavarman II:n hallituskaudella. Pääkaupungiksi rakennettu temppeli omistettiin Vishnulle. Khmerien valtakunta piti pintansa 800-luvulta 1400-luvulle ja hallitsi laajimmillaan suurta osaa Kaakkois-Aasiasta läntisestä Myanmarista (Burma) itäiseen Vietnamiin. Peräti 1 000 000 ihmistä asui noin tuhannen neliökilometrin alueella valtakunnan pääkaupungissa Angkorissa, joka oli esiteollisen maailman laajin kaupunki.

Kuninkaallinen rituaalikaupunki toimi rahattomassa taloudessa lahjojen ja verotuksen varassa. Kuningaskunnan todellinen valuutta oli riisi, temppeleitä rakentaneiden työvelvollisten ja niistä huolehtineiden tuhansien ihmisten perusruoka. Erään temppelin kaiverruksessa kerrotaan, että yksin sen palveluksessa oli 12 640 ihmistä. Kaiverrus paljastaa myös, että yli 66 000 maanviljelijää tuotti lähes 2 500 tonnia riisiä vuodessa pappien, tanssijoiden ja temppelityöntekijöiden ruokkimiseksi. Aikoinaan siis aika mahtava paikka varmaan.

Temppeli auringonnousun aikaan

Angkor Wat

Kuva temppelin käytäviltä

huomatkaa lenkkarit että jaksaa kävellä!

Uusia temppeleitä riitti toinen toisensa jälkeen

hauskan näköinen juurimuodostuma

Mies kalasti levälammikossa

Kambodzassa on paljon miinoihin loukkaantuneita ihmisiä!

päiväunet!?

Yksi mun lempparihedelmistä, johon tutustuin ensimmäistä kertaa jo Afrikassa. Se vei jo silloin kielen mennessän! Sehän on tietenkin...Jackfruit!

-M-

Osa II

Kambodza on monella tavalla jännä maa! Vuosina 1863-1953 Kambodza oli Ranskan siirtomaa ja jäljet ovat nähtävissä muun muassa arkkitehtuurissa. Ihmisten keski-ikä on tällä hetkellä noin 22 vuotta. Maalla on karmea ja verinen lähihistoria. Vain noin 30 vuotta sitten maan 8 miljoonasta asukkaasta arviolta 1,5 – 2 miljoonaa kuoli Puna Khmerien toimesta, tai epäsuorasti tautien ja nälän johdosta.

Amerikkalainen politiikan tutkija Wayne Bert kirjoitti: “Metodeita ja käyttäytymistä voi verrata Natseihin ja stalinisteihin, mutta tapetussa prosenttimäärässä asukasluvusta vallankumouksen aikana, Puna Khmeerit pitävät haastamatonta ennätystä.”

Khieu Saphan ja Saloth Sar (Pol Pot) olivat 1950- luvulla vaihto-oppilaina Ranskassa ja liittyivät marxis-leninisteihin piireihin, joista imivät vaikutuksia omiin teeseihinsä. “Khieu Saphan oli tohtorin väitöksessään väitellyt, että kaupungit olivat "parasiitteja" ja pitäisivät täten tyhjentää massasiirrolla parantamaan maanviljelyn kasvua. “Parasiitteja” voisi myös käyttää maatiloilla työvoimana. “Tällaiset väitökset eivät ole mitenkään epätavallisia, varsinkaan niiltä kolmannen maailman maajusseilta, jotka tulivat suoraan kylistään Left Bankille Seinen rannalle opiskelemaan, ilman minkäänlaista intellektuellista pohjaa ja alkavat seurata Marxilaista taloudellista teoriaa”, kirjoitti Ropert D. Kaplan. Mutta kuka olisi uskonut, että teesit itse asiassa toteutetaan?

Vuonna 1975 Pol Pot oli saanut kommunismia vahvistettua sen verran, että kuningas Lon Nol lähti maanpakoon. Vain kahden viikon kuluttua Puna Khmerit saapuivat kaupunkiin ja “parasiittien” massasiirto alkoi. Suurelta osin Puna Khmerit koostuivat nuorista pojista, jotka eivät olleet juuri koskaan poistuneet metsästä, eivätkä tienneet ulkopuolisesta maailmasta mitään. Sillä aikaa kun näille pikkupojille opetettiin kuinka käyttää AK-47:aa, vihata ja tappaa vihollisia, niin johtajat kehittelivät malleja, joiden avulla viedä vallankumous läpi.

Huhtikuussa 1975 Phnom Penhissä oli kaksi miljoonaa asukasta, mutta Puna Khmeerien tultua valtaan keväällä 1975 Phnom Penh tyhjennettiin neljässä päivässä täysin asukkaista ja ihmiset pakotettiin muuttamaan maalle. Vuoden lopulla kaupunkia asutti vain 45 000 asukasta ja suurin osa heistä sotilaita. Vuonna 1979 jolloin vietnamilaiset syrjäyttivät Puna Khmeerit, oli kaupungissa enää vain muutama tuhat asukasta.

Pol Pot, Khieu Samphan ja muut johtajat olivat itse asiassa ajatelleet, että heidän nopea sosiaalinen muutos soisi kambodzalaisille paremman materiaalisen elintason ilman tarvetta tappaa ketään. Brutaalisuuden karattua käsistä olivat myös johtajat ihmeissäin. “Näin saattaa käydä, kun lapsia opetetaan vain tappamaan ja vihaamaan”.

Puna Khmerit hoitivat tappamisen käsityönä niin sanotuilla tappokentillä (Killing Fields) ympäri maata. Luoteja ei ollut tuhlattavaksi, vaan ihmisiä tapettiin esimerkiksi lapioilla, kirveillä, puukoilla ja rautatangoilla. Uhrit haudattiin joukkohautoihin joita on tähän mennessä löytynyt tuhansia ympäri Kambodzaa. Tapetuiksi ja kidutetuiksi joutuivat kaikki vähänkin opiskelleet ja sivistyneet kaupunkilaiset. Tapettujen joukossa oli tutkijoita, lääkäreitä ja muita korkeasti koulutettuja.

Tuolsengissä Phnom Penhissä on vanha koulurakennus, joka toimi aikanaan kidutusvankila S21:na. Siellä kidutettiin ja tapettiin vähintään 20 000 ihmistä kolmessa vuodessa. “Verilöylyn metodeita, joita Pol Potin kriminaalit käyttivät Kambodzan viattomia ihmisiä kohtaan, ei voi kuvailla täysin ja selvästi sanoin, koska kehitetyt tappamis- ja kidutusmetodit olivat omituisen julmia. Meidän onkin vaikeaa päättää keitä he ovat, heillä oli ihmisen muoto, mutta paholaisen sydän”..

Kansaivälinen tuomioistuin Puna Khmerien hengissä olevien johtohahmojen tuomitsemiseksi aloitti toimintansa vasta vuonna 2006, siis vasta 27 vuotta Puna Khmerien valtakauden päättymisen jälkeen. Ihmisten kiduttajat, joista monet olivat vielä nuoria sisällissodan aikana, elelevät nyt rauhallisesti tavallisen kansan keskuudessa. Ei ihme, että kansakunnan haavat ovat yhä arpeutumatta.

vanha kuva kidutusvankilasta

Kaikista tapetuista oli otettu kuvat, ja niitä oli paljon. Seassa myös pieniä lapsia.

Pääkalloja, vaatteita ja luita nousee kuoleman kentillä edelleenkin tulvien mukana pintaan.

15-20 - vuotiaiden tyttöjen pääkalloja

-M-

Osa III

Kambodzan pääkaupunki Phnom Phen on nimetty kaupungin keskustassa mäen laella olevan temppelin mukaan. Phnom on khmeeriksi mäki ja Penh liite puolestaan juontuu temppelin rakentaneen rikkaan khmeer neidin nimestä. Ylivilkkaaseen ja kehitykseen tukahtuneen Bangkokin rinnalla Phnom Penh on pieni ja intiimi, noin miljoonan asukkaan “aito” aasialaiskaupunki.

Baareihin mennessä voi törmätä lokeroihin, joihin jätetään käsiaseet ennen tanssilattialle menoa. Monissa baareissa on myös paljon rahanpuutteessa itseään myyviä ihmisiä ja isot mainokset seinillä mainostavat viagra-vodka-cola -drinkkejä 5 dollarilla. Kaduilla pääsee viihtymään Happy Pizza ravintoloihin, josta saa pizzaa marihuanalla ja muilla fiilistä parantavilla täytteillä. Huhut idän “villistä lännestä” eivät siis ole täysin perättömiä.

Kambodzassa on runsaasti amputoituja ihmisiä. Sanotaan myös, että Kambodza on maailman suurin miinapelto. UNTAC arvioi, että vuonna 1993 maassa oli kymmenen miljoonaa maamiinaa. Kambodzan pinta-ala on noin 180 000 neliökilometriä, joten per joka km2 oli keskimäärin yli 50 miinaa. On varmasti psyykkisesti rankkaa asua maaseudulla, jossa ei koskaan tiedä milloin pamahtaa.Se on valitetttavaa todellisuutta miljoonille Kambodzan maaseudun asukkaille ja Kambodzassa onkin suhteellisesti maailman eniten amputoituja, joka 236 ihminen. Monille heistä on ainoaksi selviytymiskeinoksi jäänyt kerjääminen turistien läheisyydessä.

Phnom Penhissä ei ole lainkaan julkista liikennettä, eikä edes yhtään taksia näy. Takseja kyllä kulkee jonkun verran, mutta ilmeisesti vain lentokentän ja hotellien väliä. Ihmiset kulkevat moottoripyörätakseilla tai moottoripyörä tuk-tukeilla, eli mottoripyörällä vedettävissä kärryissä. Moottoripyörätaksit ovat täysin epävirallisia ja jokainen, jolla on moottopyörä voi heti aloittaa työn seisomalla kadun varrella sanomalla ohikulkijoille “Motorbike”.

Thaimaan matkasta ei ole juuri mitään kerrottavaa. Bangkok on ihan mukava paikka, mutta alkaa olla jo aika savusumun täyttämä suurkaupunki. Tietysti myös siellä oli paljon nähtävää, ja ehkä laitan vielä jonkun kuvan sieltäkin. Sitten taas Pattaya, missä erehdyin matkani aikana käymään, oli mielestäni tosi karmiva paikka. Seuraavalla matkalla vältän nuo massaturismin paikat ja suuntaan suoraan rauhallisemmille alueille. Ainakin Vietnam ja Laos ovat vielä näkemättä – ja varmasti näkemisen arvoisia.

Kalastajat tuovat päivän päätteeksi kalat myytäväksi ravintoloihin

Moottoripyöriä / mopoja on paljon

kaljaa jäillä?

Kävin seuraamassa muutaman livekeikan Phnom Penhissä. Laadukasta musiikkia ja ammattitaitoista meininkiä!

Autot täytetään hieman yli meillä sallittujen rajojen

Viidakkoa

Ainoa kuva "pattijoelta"

Bangkokin liikennettä

Pääsin syömään heinäsirkkoja!

Moni saattaa muistaa kuvan Tansanialaisesta hämähäkistä..

..no nyt minulle tarjoutui mahdollisuus päästä kostamaan tälle ilkeälle meitä kiusanneelle luontokappaleelle. Pääsin syömään sen aasialaisia serkkuja. Hämähäkkejä syödään edelleenkin Kambodzassa, mutta alunperin niiden syöminen juontaa juurensa nälänhädän aikoihin, jolloin ne toimivat hyvinä proteiinin lähteinä. Minun hämikseni poimittiin erään kylän puiden juurakoista, minkä jälkeen ne upotettiin liemeen ja annettiin kiehua hetken. Sitten pikkuisen maustetta pintaan ja ruoka oli valmis. Tein ensin virheen ja jalat syötyäni puraisin perän puoliksi, mistä rupesi pursuamaan hirveästi pikkuhämähäkkien munia.. Sanottiin, että kuudesta hämähäkistä saa tarvittavan proteiiniannoksen, onneksi ei tarvinnut ihan niin montaa syödä. Yritin matkan aikana syödä myös torakkaa, mutta siitä ei tullut mitään (oli jo liian paljon yhdelle reissulle).

-M-