Osa III

Kambodzan pääkaupunki Phnom Phen on nimetty kaupungin keskustassa mäen laella olevan temppelin mukaan. Phnom on khmeeriksi mäki ja Penh liite puolestaan juontuu temppelin rakentaneen rikkaan khmeer neidin nimestä. Ylivilkkaaseen ja kehitykseen tukahtuneen Bangkokin rinnalla Phnom Penh on pieni ja intiimi, noin miljoonan asukkaan “aito” aasialaiskaupunki.

Baareihin mennessä voi törmätä lokeroihin, joihin jätetään käsiaseet ennen tanssilattialle menoa. Monissa baareissa on myös paljon rahanpuutteessa itseään myyviä ihmisiä ja isot mainokset seinillä mainostavat viagra-vodka-cola -drinkkejä 5 dollarilla. Kaduilla pääsee viihtymään Happy Pizza ravintoloihin, josta saa pizzaa marihuanalla ja muilla fiilistä parantavilla täytteillä. Huhut idän “villistä lännestä” eivät siis ole täysin perättömiä.

Kambodzassa on runsaasti amputoituja ihmisiä. Sanotaan myös, että Kambodza on maailman suurin miinapelto. UNTAC arvioi, että vuonna 1993 maassa oli kymmenen miljoonaa maamiinaa. Kambodzan pinta-ala on noin 180 000 neliökilometriä, joten per joka km2 oli keskimäärin yli 50 miinaa. On varmasti psyykkisesti rankkaa asua maaseudulla, jossa ei koskaan tiedä milloin pamahtaa.Se on valitetttavaa todellisuutta miljoonille Kambodzan maaseudun asukkaille ja Kambodzassa onkin suhteellisesti maailman eniten amputoituja, joka 236 ihminen. Monille heistä on ainoaksi selviytymiskeinoksi jäänyt kerjääminen turistien läheisyydessä.

Phnom Penhissä ei ole lainkaan julkista liikennettä, eikä edes yhtään taksia näy. Takseja kyllä kulkee jonkun verran, mutta ilmeisesti vain lentokentän ja hotellien väliä. Ihmiset kulkevat moottoripyörätakseilla tai moottoripyörä tuk-tukeilla, eli mottoripyörällä vedettävissä kärryissä. Moottoripyörätaksit ovat täysin epävirallisia ja jokainen, jolla on moottopyörä voi heti aloittaa työn seisomalla kadun varrella sanomalla ohikulkijoille “Motorbike”.

Thaimaan matkasta ei ole juuri mitään kerrottavaa. Bangkok on ihan mukava paikka, mutta alkaa olla jo aika savusumun täyttämä suurkaupunki. Tietysti myös siellä oli paljon nähtävää, ja ehkä laitan vielä jonkun kuvan sieltäkin. Sitten taas Pattaya, missä erehdyin matkani aikana käymään, oli mielestäni tosi karmiva paikka. Seuraavalla matkalla vältän nuo massaturismin paikat ja suuntaan suoraan rauhallisemmille alueille. Ainakin Vietnam ja Laos ovat vielä näkemättä – ja varmasti näkemisen arvoisia.

Kalastajat tuovat päivän päätteeksi kalat myytäväksi ravintoloihin

Moottoripyöriä / mopoja on paljon

kaljaa jäillä?

Kävin seuraamassa muutaman livekeikan Phnom Penhissä. Laadukasta musiikkia ja ammattitaitoista meininkiä!

Autot täytetään hieman yli meillä sallittujen rajojen

Viidakkoa

Ainoa kuva "pattijoelta"

Bangkokin liikennettä

Pääsin syömään heinäsirkkoja!

Moni saattaa muistaa kuvan Tansanialaisesta hämähäkistä..

..no nyt minulle tarjoutui mahdollisuus päästä kostamaan tälle ilkeälle meitä kiusanneelle luontokappaleelle. Pääsin syömään sen aasialaisia serkkuja. Hämähäkkejä syödään edelleenkin Kambodzassa, mutta alunperin niiden syöminen juontaa juurensa nälänhädän aikoihin, jolloin ne toimivat hyvinä proteiinin lähteinä. Minun hämikseni poimittiin erään kylän puiden juurakoista, minkä jälkeen ne upotettiin liemeen ja annettiin kiehua hetken. Sitten pikkuisen maustetta pintaan ja ruoka oli valmis. Tein ensin virheen ja jalat syötyäni puraisin perän puoliksi, mistä rupesi pursuamaan hirveästi pikkuhämähäkkien munia.. Sanottiin, että kuudesta hämähäkistä saa tarvittavan proteiiniannoksen, onneksi ei tarvinnut ihan niin montaa syödä. Yritin matkan aikana syödä myös torakkaa, mutta siitä ei tullut mitään (oli jo liian paljon yhdelle reissulle).

-M-