panasia2012: Osa II

Kambodza on monella tavalla jännä maa! Vuosina 1863-1953 Kambodza oli Ranskan siirtomaa ja jäljet ovat nähtävissä muun muassa arkkitehtuurissa. Ihmisten keski-ikä on tällä hetkellä noin 22 vuotta. Maalla on karmea ja verinen lähihistoria. Vain noin 30 vuotta sitten maan 8 miljoonasta asukkaasta arviolta 1,5 – 2 miljoonaa kuoli Puna Khmerien toimesta, tai epäsuorasti tautien ja nälän johdosta.

Amerikkalainen politiikan tutkija Wayne Bert kirjoitti: “Metodeita ja käyttäytymistä voi verrata Natseihin ja stalinisteihin, mutta tapetussa prosenttimäärässä asukasluvusta vallankumouksen aikana, Puna Khmeerit pitävät haastamatonta ennätystä.”

Khieu Saphan ja Saloth Sar (Pol Pot) olivat 1950- luvulla vaihto-oppilaina Ranskassa ja liittyivät marxis-leninisteihin piireihin, joista imivät vaikutuksia omiin teeseihinsä. “Khieu Saphan oli tohtorin väitöksessään väitellyt, että kaupungit olivat "parasiitteja" ja pitäisivät täten tyhjentää massasiirrolla parantamaan maanviljelyn kasvua. “Parasiitteja” voisi myös käyttää maatiloilla työvoimana. “Tällaiset väitökset eivät ole mitenkään epätavallisia, varsinkaan niiltä kolmannen maailman maajusseilta, jotka tulivat suoraan kylistään Left Bankille Seinen rannalle opiskelemaan, ilman minkäänlaista intellektuellista pohjaa ja alkavat seurata Marxilaista taloudellista teoriaa”, kirjoitti Ropert D. Kaplan. Mutta kuka olisi uskonut, että teesit itse asiassa toteutetaan?

Vuonna 1975 Pol Pot oli saanut kommunismia vahvistettua sen verran, että kuningas Lon Nol lähti maanpakoon. Vain kahden viikon kuluttua Puna Khmerit saapuivat kaupunkiin ja “parasiittien” massasiirto alkoi. Suurelta osin Puna Khmerit koostuivat nuorista pojista, jotka eivät olleet juuri koskaan poistuneet metsästä, eivätkä tienneet ulkopuolisesta maailmasta mitään. Sillä aikaa kun näille pikkupojille opetettiin kuinka käyttää AK-47:aa, vihata ja tappaa vihollisia, niin johtajat kehittelivät malleja, joiden avulla viedä vallankumous läpi.

Huhtikuussa 1975 Phnom Penhissä oli kaksi miljoonaa asukasta, mutta Puna Khmeerien tultua valtaan keväällä 1975 Phnom Penh tyhjennettiin neljässä päivässä täysin asukkaista ja ihmiset pakotettiin muuttamaan maalle. Vuoden lopulla kaupunkia asutti vain 45 000 asukasta ja suurin osa heistä sotilaita. Vuonna 1979 jolloin vietnamilaiset syrjäyttivät Puna Khmeerit, oli kaupungissa enää vain muutama tuhat asukasta.

Pol Pot, Khieu Samphan ja muut johtajat olivat itse asiassa ajatelleet, että heidän nopea sosiaalinen muutos soisi kambodzalaisille paremman materiaalisen elintason ilman tarvetta tappaa ketään. Brutaalisuuden karattua käsistä olivat myös johtajat ihmeissäin. “Näin saattaa käydä, kun lapsia opetetaan vain tappamaan ja vihaamaan”.

Puna Khmerit hoitivat tappamisen käsityönä niin sanotuilla tappokentillä (Killing Fields) ympäri maata. Luoteja ei ollut tuhlattavaksi, vaan ihmisiä tapettiin esimerkiksi lapioilla, kirveillä, puukoilla ja rautatangoilla. Uhrit haudattiin joukkohautoihin joita on tähän mennessä löytynyt tuhansia ympäri Kambodzaa. Tapetuiksi ja kidutetuiksi joutuivat kaikki vähänkin opiskelleet ja sivistyneet kaupunkilaiset. Tapettujen joukossa oli tutkijoita, lääkäreitä ja muita korkeasti koulutettuja.

Tuolsengissä Phnom Penhissä on vanha koulurakennus, joka toimi aikanaan kidutusvankila S21:na. Siellä kidutettiin ja tapettiin vähintään 20 000 ihmistä kolmessa vuodessa. “Verilöylyn metodeita, joita Pol Potin kriminaalit käyttivät Kambodzan viattomia ihmisiä kohtaan, ei voi kuvailla täysin ja selvästi sanoin, koska kehitetyt tappamis- ja kidutusmetodit olivat omituisen julmia. Meidän onkin vaikeaa päättää keitä he ovat, heillä oli ihmisen muoto, mutta paholaisen sydän”..

Kansaivälinen tuomioistuin Puna Khmerien hengissä olevien johtohahmojen tuomitsemiseksi aloitti toimintansa vasta vuonna 2006, siis vasta 27 vuotta Puna Khmerien valtakauden päättymisen jälkeen. Ihmisten kiduttajat, joista monet olivat vielä nuoria sisällissodan aikana, elelevät nyt rauhallisesti tavallisen kansan keskuudessa. Ei ihme, että kansakunnan haavat ovat yhä arpeutumatta.